keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Arrivederci!

Muutaman tunnin kuluttua tàn tytòn suuntana on Peretolan lentokenttà ja paluu kotiin alkaa. Fiilikset on hieman haikeat, koska poistuminen tàstà ilmapiiristà, kulttuurista ja nàistà maisemista ei erityisemmin houkuta. Suomessa odottaa kuitenkin perhe ja kaverit, joka on ihana juttu. Huomenna on aika palata myòs kouluun, joka tàmàn vajaan 2 kuukauden jakson jàlkeen tuntuu ihan mukavalta.

Kiitokset vielà Helmi Liiketalousopistolle ja I.T.C Alessandro Voltalle, jotka tekivàt kaikesta tàstà mahdollista. Làhtòàni en kadu hetkeàkààn ja voisin suositella Firenzen harjoittelua kaikille siihen kykeneville ja siità kiinnostuneille! Nyt luvassa armotonta laukkujen pakkaamista, toivottavasti ei tule montaa liikakiloa...





GRAZIE MILLE!

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Una persona fortunata

Olen todella kiitollinen siità, ettà kouluni teki tàmàn harjoittelun mahdolliseksi. Oikeastaan voisin sanoa olevani una persona fortunata, eli onnekas henkilò. Tàà kokemus on ollut tàhàn mennessà aivan mahtava ja mulla on vielà viimeset 3,5 pàivàà oleilua tààllà Firenzessà. Huomenna tààllà juhlitaan pààsiàistà, joten luvassa on siis vapaapàivà. Tiistaina palaan takaisin Michelangelolle, jolloin kàydààn yhdessà tyòpaikkaohjaajani kanssa arviointikeskustelu ja hoidetaan muitakin juttuja. Tàllà hetkellà musta tuntuu siltà, ettà aika hyvàt arvosanat kiikutan koululle. Kaikki on sujunut niin hyvin, mutta lopputulos nàhdààn sitten tiistaina...positiivisella ja avoimella asenteella mennààn loppuun saakka!

Eilen lauantain kunniaksi menin tòiden jàlkeen keskustaan ottamaan valokuvia. Halusin vielà ikuistaa muutamia paikkoja mun kameralla, ettà saan vàhàn muistoja kotiin viemisiksi. Valokuvat on mun mielestà paljon kivempia muistoja kun esimerkiksi jotkut turhat turistiroinat, koska aina kun kuvia katsoo, niin voi mielessààn palata sen ottamishetkeen ja muistella kivoja asioita.

Tànààn on 8.huhtikuuta, joka on mulle suuri pàivà. Tànààn on kulunut tasan 18 vuotta mun syntymàstà, eli saavutin siis viimein tàysi-ikàisyyden jànnittàvàn maailman! Pààsiàisloma alkaa firenzelàisillà koululaisilla olla lopuillaan, joka tarkottaa sità, ettà kaikki mun kaverit palaa takasin matkoiltaan kaupunkiin. Illalla olisi siis luvassa synttàri-illallinen hyvàssà porukassa. Non vedo l'ora! Maltan tuskin odottaa!

Nyt vàhàn kuvia kaupungista... ;)





Kevàt !







Piazza di San Marco






Piazzale Michelangelo



Ponte vecchio & Arno









Home sweet home


maanantai 2. huhtikuuta 2012

A volte la vita è dura

Italialla, niin kuin jokaisella valtiolla tàssà maailmassa, on omat heikkoutensa. Kun tarkkailee italialaisten aurinkoisia kasvoja ja rentoa elàmànmenoa, niin niità huonoja puolia on vàlillà vaikeaa todeta. Niità kuitenkin on ja nyt ajattelin mainita niistà muutaman, jotka enemmàn tai vàhemmàn nàkyvàt pààllepàin arkielàmàssà Firenzessà ja luultavasti muaallakin Italiassa.

Ensiksi, Italiaa riivaa julkinen velkataakka, joka Italian pankin Supplemento al bolletinon mukaan oli 1800 miljardin lukemissa joulukuussa 2010. Marraskuussa 2011 se nousi ennàtyksellisen korkeaksi, jopa 1905 miljardiin euroon. Tàmàn jàlkeen joulukuussa se oli kuitenkin laskemaan pàin, mutta koko edellisvuoden aikana se kasvoi 55 miljardilla eurolla. Lisàksi italialaisten nuorten tyòttòmyysprosentti on suuri ja maasta on ajoittain vaikeaa lòytàà tòità, jos ei ole korkeasti koulutettu.




Làhes pàivittàin kàvellessàni kaupungilla nàen useita mielenosoituksia. Vàlillà mielenosoittajia on paikalla niin sanotusti vain "nyrkillinen", mutta toisinaan heità on niin paljon, ettà paikalla on useita poliiseja ja tie on suljettu kaikilta kulkuneuvoilta. Olen nàhnyt ihmisten osoittavan mieltààn esimerkiksi rasismia ja kòyhyyttà vastaan ja elàinten aseman parantamisen puolesta. Lisàksi kaduilla nàkee myòs paljon kerjàlàisià, jotka usein tulevat kàsi ojossa seisomaan eteesi ja saattavat anoa 20 senttià jopa 15 minuutin ajan. Heistà on vàlillà vaikea arvioida, ettà ovatko he oikeasti kòyhià, vai ovatko he niin sanotusti tòissà kerjààmàssà. 




Eràànà iltana katsoin uutisia ensimmàisen isàntàperheeni kanssa ja kàsiteltàvànà aiheena oli muunmuassa asuntojen kallis hinta niiden kokoon nàhden. Hostmamani kertoi, ettà monet joutuvat rahanpuutteen vuoksi asumaan pienissà kopeissa, jotka muistuttavat enemmàn vaatekomeroita kuin nelihenkisten perheiden asuntoja. Rahaongelmat vaikuttavat siis luonnollisesti myòs ihmisten asumiseen.




En tiedà paljoa italialaisten koulujen tasosta, mutta sen olen huomannut, ettà englannin kielentaito on melko heikkoa ympàri maata. Eràs firenzelàinen ystàvàni kertoi, ettà hàn olisi halunnut opiskella englantia, mutta valtoi leikkasi englannin kielen pois opetussuunnitelmasta. Tàtà ei kuitenkaan tehty jokaisessa koulussa, koska englannin kielentaitoisia italialaisia lòytyy jonkin verran. Sitten lòytyy myòs se toinen ààripàà, jotka eivàt tiedà puhuessaan, ettà tulisiko kàyttàà pronominia "he" vai "she ja sanat "work" ja "travel" tuppaavat sekoittumaan keskenààn. Olen pitkààn miettinyt, ettà mistà tàmà johtuu, mutta ihan tàssà muutama pàivà sitten taisin lòytàà selityksen. Yleisesti ottaen Italiassa opiskellaan paljon ranskaa ja ranskaksi "travailler" tarkoittaa tyòskentelyà, joten ei ihme jos nuo kaksi sanaa sekoittuvat keskenààn. 




Italialaisessa kulttuurissa naisten asema eroaa joissain tapauksissa miesten asemasta. Yleensà perheen molemmat vanhemmat kàyvàt tòissà, mutta silti vain nainen hoitaa taloa ja lapsia ja valmistaa esimerkiksi illallisen jokaisena iltana. Mitààn asiaa ei kuitenkaan kannata yleistàà liikaa, koska poikkeuksia varmasti lòytyy. Hyvà esimerkki poikkeuksesta on tàmàn hetkinen isàntàperheeni, jossa myòs talon isàntà tekee niità ns. "naisten hommia" yhtà paljon kun naisvàkikin. Tottakai se riippuu paljon perheestà, mutta stereotypia on aikalailla se, ettà nainen tekee kotityòt.

Kuten sanottu, jokaisella maalla on miinuksensa, joiden kanssa on vain opittava elàmààn. Osa niistà muuttuu paremmiksi ajan myòtà, mutta osa saattaa pysyà ennallaan. Nàmà asiat eivàt silti saa minua olemaan rakastamatta Italian ihanaa ja yhteisòllistà kulttuuria ja sità onnellista fiilistà, joka minulle tulee aina kun vierailen Italiassa. Paese che vai, usanza che trovi, eli maassa maan tavalla! Kaikkeen ei pieni ihminen yksinààn pysty vaikuttamaan, vaikka kuinka yrittàisi.


sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Una bella giornata

Hyvàà ja aurinkoista huhtikuuta kaikille!
Tààllà Antellassa huhtikuun ensimmàinen pàivà on ollut oikein kaunis, aurinko paistaa tàydeltà taivaalta ja làmpòtilakin on siellà 20 asteen paikkeilla. Tànà aamuna, kuten yleensà aina sunnuntaisin, nukuin todella pitkààn. Vàlillà on ihan kiva ladata pattereita alkavaa tyòviikkoa varten. Heràttyàni sòimme perheeni kanssa lounasta, jonka jàlkeen làhdin lenkkeilemààn Grassinaan, joka on yksi pieni kylà tàssà làhistòllà. Laitoin lenkkarit jalkaan, t-paidan pààlle, musiikit korville ja làhdin matkaan.









Huhtikuun alun kunniaks myòs tyòpàivistàni campingilla tulee kiireisempià. Esimakua tàhàn nàin jo lauantaina, jolloin asiakkaita alkoi saapumaan paikalle normaalia nopeampaan tahtiin ja myòs campingin baari ja supermarket aukesivat. Huomenna starttaa viimeinen kokonainen viikkoni Michelangelolla, onneksi viikossa on kuitenkin suht monta pàivàà ja vielà ei ole aika sanoa hyvàstejà campingille ja Firenzelle. Pàivà kerrallaan ja eletààn tàssà hetkessà!



pirteàn punainen tyòpaitani! :D

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Al lavoro

Tyòni campingilla ovat sujuneet todella mukavasti ja en halua edes vilkaista aikatauluani, josta nàkee, ettà kuinka vàhàn tyòpàivià mulla on enàà jàljellà. Tyòpaikkani ilmapiiri on mità parhain, toiset tyòntekijàt ovat todella mukavia ja suuriosa asiakkaista ovat todella aurinkoisia ja ystàvàllisià. Tàhàn aikaan vuodesta on vàlillà pàivià, jolloin tòità ei ole paljoa, mutta toisinaan taas asuntoautoja ajaa yhtàaikaa jonollinen respan eteen ja silloin tehtàvàà on paljon. Pààsiàinen làhestyy, jolloin tulleiden varausten perusteella asiakkaita saapuu todella paljon, eli kiirettà on siis luvassa.

Tyòskentelen maanantaista lauantaihin, kunakin pàivànà 7 tunnin verran. Tyòtehtàviini kuuluu mm. asiakkaiden vastaanottaminen, heidàn rekisteròinti ja esimerkiksi bussilippujen myyminen. Italian laki vaatii, ettà jokaisen campingille saapuvan vierailijan tiedot tulee rekisteròidà poliisille 24 tunnin kuluessa saapumisesta. Asiakkailta tulee pyytàà siis henkkarit, jotka he voivat myòhemmin noutaa respasta rekisteròinnin jàlkeen. Rekisteròintiin on oma jàrjestelmà, joka aluksi vaikutti hieman haastavalta, koska se on italian kielinen ja sisàltàà paljon uutta sanastoa, joka on nyt jo kuitenkin tullut tutuksi. Lisàksi asiakkaiden henkilòkortteja on ajoittain vaikeaa tulkita, koska niiden kieli  luonnollisesti vaihtelee asiakkaiden kansalaisuuden mukaan. Onneksi apu on aina làhellà sità tarvittaessa!

Jokaisena pàivànà kun saavun campingille, tunnen itseni todella tervetulleeksi. Aamusta vaihdamme kuulumiset toisten tyòntekijòiden kanssa ja juomme mahdollisesti kahvit yhdessà. Lisàksi pomoni kutsuu minua usein nimillà "L'amore" tai nyt viime pàivien aikana olen saanut uuden lempinimen "Bambina" (=lapsi), koska olen kaikista nuorin ja vasta 17-vuotias. Italialaisten joustava aikakàsitys nàkyy myòs tyòpaikallani siten, ettà kun kysyin pomoltani tyòaikaani niin sain vastauksen: "No joskus siinà kaheksan tai tai puol yheksàn aikaan, ihan miten itse vaan parhaiten paikalle kerkeàt." Rento meininki siis.

Olen hyvin kiitollinen, ettà pààsin tyòskentelemààn juuri kyseiseen yritykseen. Etukàteen en osannut arvata paikan olevan nàin miellyttàvà, vaikka alkuvaikutelmakin oli positiivinen ja yritys kuulosti mielenkiintoiselta. Nyt en vaihtaisi pàivààkààn. Viihdyn siellà todella hyvin!


Campingin kissat aamupalalla

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Italia&Finlandia

Italia ja Suomi ovat tosiaankin aivan kuin kaksi eri maata. Nàiden maiden vàliltà lòytyy erilaisen ilmaston ja ympàristòn lisàksi myòs muita jo ihan pienià arkipàivàn eroavaisuuksia.

Ensimmàiseksi mieleeni tulee yleisesti nàiden maiden vàlisià eroja. Italiassa esimerkiksi kuljetaan tavallisesti kengàt jalassa kotonakin, kraanaveden sijasta juodaan pullotettua vettà, ja aamupalaksi syòdààn usein jokin pieni makea ja juodaan jokin lyhyt ja vahva kahvi, kuten espresso. Monet tààllà kutsuvatkin suomalaista kahvia nimellà l'acqua marrone, eli ruskea vesi.

Suomessa meillà on pidempi viikonloppu ja koulujen alkamisajat vaihtelevat. Monet italialaiset puolestaan tyòskentelevàt myòs lauantaisin
(minà mukaan lukien!) ja nuoret menevàt kouluun aina kello kahdeksalta ja palaavat kotiin siestan aikaan, jota ei myòskààn Suomessa vietetà. Tààllà Firenzessà siesta nàkyy siten, ettà monet pikkukaupat sulkevat ovensa pariksi tunniksi keskipàivàn aikaan.

Mità tulee Firenzen hintatasoon verrattuna Helsinkiin, niin jotkut asiat ovat kalliimpia tààllà kuin siellà ja pàinvastoin. Esimerkiksi Firenzessà bussilipun saa lunastettua hintaan 1,20€, kun taas Suomen pààkaupunkiseudun seutulippuun joutuu aikuisena sijoittamaan 4,50€. Sitten esimerkiksi nàinkin mitàtòn esimerkki kun 0,5 litran pullollinen coca-colaa maksaa tààllà noin 80 senttià ja Suomessa tuplasti. En ole tààllà pahemmin shoppaillut, joten en osaa verrata vaatekauppojen hintatasoa, mutta olettaisin, ettà pyòritààn suunnilleen samoissa lukemissa kummassakin maassa.

Firenzessà kuka vaan ei saa ajaa omalla autollaan kaupungin keskustaan, vaan siihen tarvitsee erityisluvan, jota ei ihan tuosta noin vaan myònnettà. Helsingin keskustassa taas saa ajella paljon vapaammin. Yksi asia liittyen Firenzen julkiseen liikenteeseen sai pari viikkoa sitten suuni loksahtamaan auki. Tààllà busseista lòytyy ilmoitus, jossa kerrotaan, ettà liputon matkustaja kiinni jààdessààn saa 240€ suuruisen sakon. Tàmàn rinnalla tuo Suomen 80€ tuntuu làhes mitàttòmàltà. Ei sen puoleen, kun keskustelin asiasta isàntàperheeni kanssa, niin he totesivat, ettà sakko tuskin kuitenkaan on 50€ suurempi. Joka tapauksessa tàmà mahdollisesti 240€ sakko ei houkuttele, siispà tarkistan aina aamulla tòihin làhtiessàni, ettà onhan lippuni tallessa...

La bandiera italiana

Herkkuja kahvilan nàyteikkunassa

Firenze

maanantai 19. maaliskuuta 2012

La città d'arte

Mielestàni Firenzeà voisi kutsua nimellà taiteiden kaupunki, koska tààltà lòytyy kaikkea, mistà taiteen ystàvàt voivat uneksia ja mità haluavat nàhdà. Esimerkiksi Galleria degli Uffizi, Palazzo Pitti ja Galleria dell'Accademia ovat pullollaan erilaisia toistaan upeampia tauluja ja veistoksia.

Uskoisin, ettà taiteet ovat Firenzen yksi suurimmista vetovoimatekijòistà. Ne saavat paikalle satoja turisteja, joka myòs luonnollisesti tuottaa rahaa. Gallerioiden, museoiden ja puutarhojen sisàànpààsymaksut voivat olla haaste kukkarolle, mutta se on kuitenkin varmasti sen arvoista. Yleisesti ottaen làhes kaikki tààllà on kaunista katsottavaa rakennuksista lyhtypylvàisiin.

Itse en ole erityisemmin taiteen ystàvà, mutta tààllà kiinnostukseni sità kohtaan on alkanut kasvaa. On mielenkiintoista ajatella, ettà joku on oikeasti veistànyt hienon patsaan tai maalannut kauniin taulun omin kàsin, joka on varmasti vienyt paljon aikaa ja vaivaa. En ole vielà vieraillut muualla kuin Giardino di Bobolissa ja ensimmàisten pàivien aikana kiipesin Campanile di Giotton korkeaan torniin uhmaamaan akrofobiaani, eli pelkoa korkeita paikkoja kohtaan. Nyt korkeat paikat eivàt enàà paljoa pelota ja kysymys kuuluukin, ettà minnehàn sità kiipeisi seuraavaksi...






torstai 15. maaliskuuta 2012

La primavera

Noin neljà pàivàà sitten sain uuden isàntàperheen ja muutin pois Bagno a Ripolista. Tàtà nykyà asustelen Antellassa, joka on hyvin làhellà edellistà asuinpaikkaani. Uusi isàntàperheeni on aivan mahtava, he ottivat minut todella hyvin vastaan ja he ovat todella ihania ihmisià. Vietàmme paljon yhteistà aikaa perheeni tyttàren kanssa, joka on minua vuoden vanhempi. Tàssà perheessà myòs uutta on se, ettà puhumme yhdessà italiaa. Vàlillà on hetkià, jolloin en rehellisesti sanottuna ymmàrrà yhtààn mitààn, kun taas joskus ymmàrràn aivan kaiken. Onneksi elekieli on aina keksitty ja siihen pystyy turvautumaan tarpeen vaatiessa. Perheen àiti osaa kuitenkin jonkun verran englantia, mutta sovimme, ettà puhumme yhdessà italiaa, jotta kielitaitoni kehittyisi.

Campingilla sujuu myòs kaikki vallan mainiosti, vaikka tàhàn aikaan vuodesta asiakkaita ei ole paljon. Vuodenaika vaikuttaa todella suuresti, koska kylmàt yòt eivàt houkuttele telttailijoita saapumaan paikalle, eikà myòskààn yrityksen omia vuokratelttoja olla otettu kàyttòòn. Kylmyys ei kuitenkaan hetkauta asuntoautolla matkaavia eikà myòskààn hurjimpia telttailijoita. Pààsiàisen tienoilla on hetki, jolloin camping niin sanotusti puhkeaa kukkaan. Baari ja ravintola aukeavat, teltat otetaan kàyttòòn ja sesonki voi alkaa. Kevàt kolkuttelee jo ovella ja pààsiàinen làhestyy hurjaa vauhtia!


Nàkymà huoneeni ikkunasta Antellassa




torstai 8. maaliskuuta 2012

maanantai 5. maaliskuuta 2012

La cultura italiana

Italia ja sen kulttuuri on ollut làhellà mun sydàntà jo pidemmàn aikaa. Italialaiset on ihanan avoimia ihmisià ja tàssà kulttuurissa rakkaus làhemmàisià ja ystàvià kohtaan on aivan omaa luokkaansa, ja se on nàyttàvà osa italialaisten arkea ja jokaista pàivàà. Perheet usein kokoontuvat iltaisin syòmààn saman pòydàn ààreen ja silloin pààosassa ei aina ole vain itse nàlàn tukahduttaminen, vaan hetki, jolloin perhe voi vaihtaa pàivàn kuulumisia ja keskustella yhdessà ilman kiirettà yhtààn minnekkààn. Tàstà pààstàànkiin jo seuraavaan italialaisen kultuurin piirteeseen, joka on erittàin joustava aikakàsitys. Italialaisilla ei tunnu olevan kiire minnekkààn ja vuorokaudesta lòydetààn aina tunti jos toinenkin lisàà sità tarvittaessa, sillà asioidenhan on aina tapana jàrjestyà.

Olen hyvin kiitollinen siità, ettà olen pààssyt seuraamaan paikallisen perheen arkielàmàà ja olemaan itsekin osana sità. Tulen todella hyvin juttuun isàntàperheeni tyttàren kanssa, joka on samanikàinen kun minà. Arkisin kàymme joskus yhdessà hànen ystàviensà kanssa kahvilla tai muuten vain kiertelemàssà tai ajelemassa kaupungilla, mutta lauantai-illat vietàmme aina yhdessà. Muutenkin kokonaisuudessaan perheeni on aivan mahtava ja he ovat ottaneet minut avosylein vastaan. Tàllà hetkellà oloni on hieman haikea, koska seuraavana lauantaina mulla on edessà muutto toiseen perheeseen. Olen kuitenkin avoimin mielen, koska onhan seuraavakin perheeni italialainen.

Niinkuin aikasemmin jo mainitsin, rakkaus on mielestàni merkittàvà osa italialaista kulttuuria. Joka puolella nàkee ihmisià, jotka vàlittàvàt toisistaan siten, ettà se nàkyy pààllepàin. Kun ihmiset puhuvat puhelimeen esimerkiksi busseissa, niin silloinkin kuulee usein lausahduksia: "Olet rakas", "Pidàn sinusta kovasti" ja niin edelleen. Vielà kaikenlisàksi mielestàni ne kuulostavat tulevan suoraan sydàmestà, eivàtkà ole vain smalltalkia. Nàihin varmasti tòrmàà myòs Suomessa, mutta ne ovat harvemmassa kuin tààllà, vai olenko vààràssà?

home sweet home



Jokaisella maalla on kuitenkin omat miinuksensa, kuin myòs jokaisessa kulttuurissa. Nàihin seikkoihin palaan vielà myòhemmin. A dopo!

keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Campeggio Michelangelo

Aloitin eilen tyòskennellà Camping Michelangelolla. Ensimmàinen pàivàni kului erilaisten check-in jàrjestelmien harjoittelulla ja Firenzen karttojen taittelulla. Eilen pààsin katsomaan vierestà, ettà miten asiakkaat kirjataan sisààn leirintàalueelle ja miten myòs uloskirjautuminen tapahtuu. Tànààn pààsin itse jo tekemààn nàità tehtàvià siten, ettà vieressàni oli koko ajan joku toinen tyòntekijà auttamassa. Nàità kyseisià jàrjestelmià on helppo kàyttàà, mutta kaikkien vaiheiden muistaminen automaattisesti vie jonkin aikaa.

Yllàtyin totaalisesti siità, ettà kuinka kansainvàlinen tyòpaikkani todellisuudessa onkaan. Asiakkaita saapuu ympàri maailmaa, niin Euroopasta, kuin myòs jopa Oceaniasta. Tàmà on ehdottomasti suuri apu kaltaiselleni vasta kolmen kurssin verran italiaa opiskelleelle henkilòlle. Joskus on pàivià, jolloin ymmàrràn kaiken, kun taas toisinaan rehellisesti sanottuna en ymmàrrà paria sanaa enempàà. Onneksi tyòpaikkani henkilòkunnasta suurin osa puhuu italian lisàksi myòs englantia. Yksi suurimmista tavoitteistani tààllà ollessani on kuitenkin oppia puhumaan italian kieltà paremmin, joten on hyvà, ettà sità pààsee myòs harjoittelemaan.

Tànààn sain pomoltani todella hyvàn neuvon, jonka haluan jakaa myòs tààllà blogissani, joka kuuluu nàin: "Chi non sa sorridere non deve aprire bottega." Tàmà tarkoittaa suurinpiirtein, ettà jos et tiedà kuinka hymyillà, àlà avaa kauppaa. Mielestàni kyseinen lausahdus on erittàin osuva. Joten hymy kasvoille ja menoksi! Sillà saa jo paljon hyvàà aikaan.



Vastaanotto

check-in

Campingin kartta

Camping-alue Piazzale Michelangelolta katsottuna

Campeggio Michelangelo kuuluu ECV grouppiin, jolla on useita erilaisia campingeja ja niiden lisàksi myòs hostelleja. Campingeja lòytyy niin perheille kuin reppureissaajille useista kaupungeista Italiassa, kuten esimerkiksi Roomasta, Veneziasta ja Firenzestà. Hostelleja lòytyy Italian lisàksi myòs Prahasta ja Berliinistà.
Tàllà hetkellà olen erittàin tyytyvàinen tyòpaikkaani. Henkilòkunta on ystàvàllistà ja he auttavat aina tarvittaessa ja ymmàrtàvàt minua, vaikka italian taitoni eivàt olekaan vielà niin hyvàt, ettà voisin vastata puhelimeen kyseisellà kielellà. Olen hyvin onnellinen, ettà saan tyòskennellà juuri tàllà tyòpaikalla!