maanantai 2. huhtikuuta 2012

A volte la vita è dura

Italialla, niin kuin jokaisella valtiolla tàssà maailmassa, on omat heikkoutensa. Kun tarkkailee italialaisten aurinkoisia kasvoja ja rentoa elàmànmenoa, niin niità huonoja puolia on vàlillà vaikeaa todeta. Niità kuitenkin on ja nyt ajattelin mainita niistà muutaman, jotka enemmàn tai vàhemmàn nàkyvàt pààllepàin arkielàmàssà Firenzessà ja luultavasti muaallakin Italiassa.

Ensiksi, Italiaa riivaa julkinen velkataakka, joka Italian pankin Supplemento al bolletinon mukaan oli 1800 miljardin lukemissa joulukuussa 2010. Marraskuussa 2011 se nousi ennàtyksellisen korkeaksi, jopa 1905 miljardiin euroon. Tàmàn jàlkeen joulukuussa se oli kuitenkin laskemaan pàin, mutta koko edellisvuoden aikana se kasvoi 55 miljardilla eurolla. Lisàksi italialaisten nuorten tyòttòmyysprosentti on suuri ja maasta on ajoittain vaikeaa lòytàà tòità, jos ei ole korkeasti koulutettu.




Làhes pàivittàin kàvellessàni kaupungilla nàen useita mielenosoituksia. Vàlillà mielenosoittajia on paikalla niin sanotusti vain "nyrkillinen", mutta toisinaan heità on niin paljon, ettà paikalla on useita poliiseja ja tie on suljettu kaikilta kulkuneuvoilta. Olen nàhnyt ihmisten osoittavan mieltààn esimerkiksi rasismia ja kòyhyyttà vastaan ja elàinten aseman parantamisen puolesta. Lisàksi kaduilla nàkee myòs paljon kerjàlàisià, jotka usein tulevat kàsi ojossa seisomaan eteesi ja saattavat anoa 20 senttià jopa 15 minuutin ajan. Heistà on vàlillà vaikea arvioida, ettà ovatko he oikeasti kòyhià, vai ovatko he niin sanotusti tòissà kerjààmàssà. 




Eràànà iltana katsoin uutisia ensimmàisen isàntàperheeni kanssa ja kàsiteltàvànà aiheena oli muunmuassa asuntojen kallis hinta niiden kokoon nàhden. Hostmamani kertoi, ettà monet joutuvat rahanpuutteen vuoksi asumaan pienissà kopeissa, jotka muistuttavat enemmàn vaatekomeroita kuin nelihenkisten perheiden asuntoja. Rahaongelmat vaikuttavat siis luonnollisesti myòs ihmisten asumiseen.




En tiedà paljoa italialaisten koulujen tasosta, mutta sen olen huomannut, ettà englannin kielentaito on melko heikkoa ympàri maata. Eràs firenzelàinen ystàvàni kertoi, ettà hàn olisi halunnut opiskella englantia, mutta valtoi leikkasi englannin kielen pois opetussuunnitelmasta. Tàtà ei kuitenkaan tehty jokaisessa koulussa, koska englannin kielentaitoisia italialaisia lòytyy jonkin verran. Sitten lòytyy myòs se toinen ààripàà, jotka eivàt tiedà puhuessaan, ettà tulisiko kàyttàà pronominia "he" vai "she ja sanat "work" ja "travel" tuppaavat sekoittumaan keskenààn. Olen pitkààn miettinyt, ettà mistà tàmà johtuu, mutta ihan tàssà muutama pàivà sitten taisin lòytàà selityksen. Yleisesti ottaen Italiassa opiskellaan paljon ranskaa ja ranskaksi "travailler" tarkoittaa tyòskentelyà, joten ei ihme jos nuo kaksi sanaa sekoittuvat keskenààn. 




Italialaisessa kulttuurissa naisten asema eroaa joissain tapauksissa miesten asemasta. Yleensà perheen molemmat vanhemmat kàyvàt tòissà, mutta silti vain nainen hoitaa taloa ja lapsia ja valmistaa esimerkiksi illallisen jokaisena iltana. Mitààn asiaa ei kuitenkaan kannata yleistàà liikaa, koska poikkeuksia varmasti lòytyy. Hyvà esimerkki poikkeuksesta on tàmàn hetkinen isàntàperheeni, jossa myòs talon isàntà tekee niità ns. "naisten hommia" yhtà paljon kun naisvàkikin. Tottakai se riippuu paljon perheestà, mutta stereotypia on aikalailla se, ettà nainen tekee kotityòt.

Kuten sanottu, jokaisella maalla on miinuksensa, joiden kanssa on vain opittava elàmààn. Osa niistà muuttuu paremmiksi ajan myòtà, mutta osa saattaa pysyà ennallaan. Nàmà asiat eivàt silti saa minua olemaan rakastamatta Italian ihanaa ja yhteisòllistà kulttuuria ja sità onnellista fiilistà, joka minulle tulee aina kun vierailen Italiassa. Paese che vai, usanza che trovi, eli maassa maan tavalla! Kaikkeen ei pieni ihminen yksinààn pysty vaikuttamaan, vaikka kuinka yrittàisi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti