...Tulevaisuuden tyòpaikkani?
lauantai 31. maaliskuuta 2012
tiistai 27. maaliskuuta 2012
Al lavoro
Tyòni campingilla ovat sujuneet todella mukavasti ja en halua edes vilkaista aikatauluani, josta nàkee, ettà kuinka vàhàn tyòpàivià mulla on enàà jàljellà. Tyòpaikkani ilmapiiri on mità parhain, toiset tyòntekijàt ovat todella mukavia ja suuriosa asiakkaista ovat todella aurinkoisia ja ystàvàllisià. Tàhàn aikaan vuodesta on vàlillà pàivià, jolloin tòità ei ole paljoa, mutta toisinaan taas asuntoautoja ajaa yhtàaikaa jonollinen respan eteen ja silloin tehtàvàà on paljon. Pààsiàinen làhestyy, jolloin tulleiden varausten perusteella asiakkaita saapuu todella paljon, eli kiirettà on siis luvassa.
Tyòskentelen maanantaista lauantaihin, kunakin pàivànà 7 tunnin verran. Tyòtehtàviini kuuluu mm. asiakkaiden vastaanottaminen, heidàn rekisteròinti ja esimerkiksi bussilippujen myyminen. Italian laki vaatii, ettà jokaisen campingille saapuvan vierailijan tiedot tulee rekisteròidà poliisille 24 tunnin kuluessa saapumisesta. Asiakkailta tulee pyytàà siis henkkarit, jotka he voivat myòhemmin noutaa respasta rekisteròinnin jàlkeen. Rekisteròintiin on oma jàrjestelmà, joka aluksi vaikutti hieman haastavalta, koska se on italian kielinen ja sisàltàà paljon uutta sanastoa, joka on nyt jo kuitenkin tullut tutuksi. Lisàksi asiakkaiden henkilòkortteja on ajoittain vaikeaa tulkita, koska niiden kieli luonnollisesti vaihtelee asiakkaiden kansalaisuuden mukaan. Onneksi apu on aina làhellà sità tarvittaessa!
Jokaisena pàivànà kun saavun campingille, tunnen itseni todella tervetulleeksi. Aamusta vaihdamme kuulumiset toisten tyòntekijòiden kanssa ja juomme mahdollisesti kahvit yhdessà. Lisàksi pomoni kutsuu minua usein nimillà "L'amore" tai nyt viime pàivien aikana olen saanut uuden lempinimen "Bambina" (=lapsi), koska olen kaikista nuorin ja vasta 17-vuotias. Italialaisten joustava aikakàsitys nàkyy myòs tyòpaikallani siten, ettà kun kysyin pomoltani tyòaikaani niin sain vastauksen: "No joskus siinà kaheksan tai tai puol yheksàn aikaan, ihan miten itse vaan parhaiten paikalle kerkeàt." Rento meininki siis.
Olen hyvin kiitollinen, ettà pààsin tyòskentelemààn juuri kyseiseen yritykseen. Etukàteen en osannut arvata paikan olevan nàin miellyttàvà, vaikka alkuvaikutelmakin oli positiivinen ja yritys kuulosti mielenkiintoiselta. Nyt en vaihtaisi pàivààkààn. Viihdyn siellà todella hyvin!
 |
| Campingin kissat aamupalalla |
keskiviikko 21. maaliskuuta 2012
Italia&Finlandia
Italia ja Suomi ovat tosiaankin aivan kuin kaksi eri maata. Nàiden maiden vàliltà lòytyy erilaisen ilmaston ja ympàristòn lisàksi myòs muita jo ihan pienià arkipàivàn eroavaisuuksia.
Ensimmàiseksi mieleeni tulee yleisesti nàiden maiden vàlisià eroja. Italiassa esimerkiksi kuljetaan tavallisesti kengàt jalassa kotonakin, kraanaveden sijasta juodaan pullotettua vettà, ja aamupalaksi syòdààn usein jokin pieni makea ja juodaan jokin lyhyt ja vahva kahvi, kuten espresso. Monet tààllà kutsuvatkin suomalaista kahvia nimellà l'acqua marrone, eli ruskea vesi.
Suomessa meillà on pidempi viikonloppu ja koulujen alkamisajat vaihtelevat. Monet italialaiset puolestaan tyòskentelevàt myòs lauantaisin
(minà mukaan lukien!) ja nuoret menevàt kouluun aina kello kahdeksalta ja palaavat kotiin siestan aikaan, jota ei myòskààn Suomessa vietetà. Tààllà Firenzessà siesta nàkyy siten, ettà monet pikkukaupat sulkevat ovensa pariksi tunniksi keskipàivàn aikaan.
Mità tulee Firenzen hintatasoon verrattuna Helsinkiin, niin jotkut asiat ovat kalliimpia tààllà kuin siellà ja pàinvastoin. Esimerkiksi Firenzessà bussilipun saa lunastettua hintaan 1,20€, kun taas Suomen pààkaupunkiseudun seutulippuun joutuu aikuisena sijoittamaan 4,50€. Sitten esimerkiksi nàinkin mitàtòn esimerkki kun 0,5 litran pullollinen coca-colaa maksaa tààllà noin 80 senttià ja Suomessa tuplasti. En ole tààllà pahemmin shoppaillut, joten en osaa verrata vaatekauppojen hintatasoa, mutta olettaisin, ettà pyòritààn suunnilleen samoissa lukemissa kummassakin maassa.
Firenzessà kuka vaan ei saa ajaa omalla autollaan kaupungin keskustaan, vaan siihen tarvitsee erityisluvan, jota ei ihan tuosta noin vaan myònnettà. Helsingin keskustassa taas saa ajella paljon vapaammin. Yksi asia liittyen Firenzen julkiseen liikenteeseen sai pari viikkoa sitten suuni loksahtamaan auki. Tààllà busseista lòytyy ilmoitus, jossa kerrotaan, ettà liputon matkustaja kiinni jààdessààn saa 240€ suuruisen sakon. Tàmàn rinnalla tuo Suomen 80€ tuntuu làhes mitàttòmàltà. Ei sen puoleen, kun keskustelin asiasta isàntàperheeni kanssa, niin he totesivat, ettà sakko tuskin kuitenkaan on 50€ suurempi. Joka tapauksessa tàmà mahdollisesti 240€ sakko ei houkuttele, siispà tarkistan aina aamulla tòihin làhtiessàni, ettà onhan lippuni tallessa...
Ensimmàiseksi mieleeni tulee yleisesti nàiden maiden vàlisià eroja. Italiassa esimerkiksi kuljetaan tavallisesti kengàt jalassa kotonakin, kraanaveden sijasta juodaan pullotettua vettà, ja aamupalaksi syòdààn usein jokin pieni makea ja juodaan jokin lyhyt ja vahva kahvi, kuten espresso. Monet tààllà kutsuvatkin suomalaista kahvia nimellà l'acqua marrone, eli ruskea vesi.
Suomessa meillà on pidempi viikonloppu ja koulujen alkamisajat vaihtelevat. Monet italialaiset puolestaan tyòskentelevàt myòs lauantaisin
(minà mukaan lukien!) ja nuoret menevàt kouluun aina kello kahdeksalta ja palaavat kotiin siestan aikaan, jota ei myòskààn Suomessa vietetà. Tààllà Firenzessà siesta nàkyy siten, ettà monet pikkukaupat sulkevat ovensa pariksi tunniksi keskipàivàn aikaan.
Mità tulee Firenzen hintatasoon verrattuna Helsinkiin, niin jotkut asiat ovat kalliimpia tààllà kuin siellà ja pàinvastoin. Esimerkiksi Firenzessà bussilipun saa lunastettua hintaan 1,20€, kun taas Suomen pààkaupunkiseudun seutulippuun joutuu aikuisena sijoittamaan 4,50€. Sitten esimerkiksi nàinkin mitàtòn esimerkki kun 0,5 litran pullollinen coca-colaa maksaa tààllà noin 80 senttià ja Suomessa tuplasti. En ole tààllà pahemmin shoppaillut, joten en osaa verrata vaatekauppojen hintatasoa, mutta olettaisin, ettà pyòritààn suunnilleen samoissa lukemissa kummassakin maassa.
Firenzessà kuka vaan ei saa ajaa omalla autollaan kaupungin keskustaan, vaan siihen tarvitsee erityisluvan, jota ei ihan tuosta noin vaan myònnettà. Helsingin keskustassa taas saa ajella paljon vapaammin. Yksi asia liittyen Firenzen julkiseen liikenteeseen sai pari viikkoa sitten suuni loksahtamaan auki. Tààllà busseista lòytyy ilmoitus, jossa kerrotaan, ettà liputon matkustaja kiinni jààdessààn saa 240€ suuruisen sakon. Tàmàn rinnalla tuo Suomen 80€ tuntuu làhes mitàttòmàltà. Ei sen puoleen, kun keskustelin asiasta isàntàperheeni kanssa, niin he totesivat, ettà sakko tuskin kuitenkaan on 50€ suurempi. Joka tapauksessa tàmà mahdollisesti 240€ sakko ei houkuttele, siispà tarkistan aina aamulla tòihin làhtiessàni, ettà onhan lippuni tallessa...
 |
| La bandiera italiana |
 |
| Herkkuja kahvilan nàyteikkunassa |
 |
| Firenze |
maanantai 19. maaliskuuta 2012
La città d'arte
Mielestàni Firenzeà voisi kutsua nimellà taiteiden kaupunki, koska tààltà lòytyy kaikkea, mistà taiteen ystàvàt voivat uneksia ja mità haluavat nàhdà. Esimerkiksi Galleria degli Uffizi, Palazzo Pitti ja Galleria dell'Accademia ovat pullollaan erilaisia toistaan upeampia tauluja ja veistoksia.
Uskoisin, ettà taiteet ovat Firenzen yksi suurimmista vetovoimatekijòistà. Ne saavat paikalle satoja turisteja, joka myòs luonnollisesti tuottaa rahaa. Gallerioiden, museoiden ja puutarhojen sisàànpààsymaksut voivat olla haaste kukkarolle, mutta se on kuitenkin varmasti sen arvoista. Yleisesti ottaen làhes kaikki tààllà on kaunista katsottavaa rakennuksista lyhtypylvàisiin.
Itse en ole erityisemmin taiteen ystàvà, mutta tààllà kiinnostukseni sità kohtaan on alkanut kasvaa. On mielenkiintoista ajatella, ettà joku on oikeasti veistànyt hienon patsaan tai maalannut kauniin taulun omin kàsin, joka on varmasti vienyt paljon aikaa ja vaivaa. En ole vielà vieraillut muualla kuin Giardino di Bobolissa ja ensimmàisten pàivien aikana kiipesin Campanile di Giotton korkeaan torniin uhmaamaan akrofobiaani, eli pelkoa korkeita paikkoja kohtaan. Nyt korkeat paikat eivàt enàà paljoa pelota ja kysymys kuuluukin, ettà minnehàn sità kiipeisi seuraavaksi...
Uskoisin, ettà taiteet ovat Firenzen yksi suurimmista vetovoimatekijòistà. Ne saavat paikalle satoja turisteja, joka myòs luonnollisesti tuottaa rahaa. Gallerioiden, museoiden ja puutarhojen sisàànpààsymaksut voivat olla haaste kukkarolle, mutta se on kuitenkin varmasti sen arvoista. Yleisesti ottaen làhes kaikki tààllà on kaunista katsottavaa rakennuksista lyhtypylvàisiin.
Itse en ole erityisemmin taiteen ystàvà, mutta tààllà kiinnostukseni sità kohtaan on alkanut kasvaa. On mielenkiintoista ajatella, ettà joku on oikeasti veistànyt hienon patsaan tai maalannut kauniin taulun omin kàsin, joka on varmasti vienyt paljon aikaa ja vaivaa. En ole vielà vieraillut muualla kuin Giardino di Bobolissa ja ensimmàisten pàivien aikana kiipesin Campanile di Giotton korkeaan torniin uhmaamaan akrofobiaani, eli pelkoa korkeita paikkoja kohtaan. Nyt korkeat paikat eivàt enàà paljoa pelota ja kysymys kuuluukin, ettà minnehàn sità kiipeisi seuraavaksi...
torstai 15. maaliskuuta 2012
La primavera
Noin neljà pàivàà sitten sain uuden isàntàperheen ja muutin pois Bagno a Ripolista. Tàtà nykyà asustelen Antellassa, joka on hyvin làhellà edellistà asuinpaikkaani. Uusi isàntàperheeni on aivan mahtava, he ottivat minut todella hyvin vastaan ja he ovat todella ihania ihmisià. Vietàmme paljon yhteistà aikaa perheeni tyttàren kanssa, joka on minua vuoden vanhempi. Tàssà perheessà myòs uutta on se, ettà puhumme yhdessà italiaa. Vàlillà on hetkià, jolloin en rehellisesti sanottuna ymmàrrà yhtààn mitààn, kun taas joskus ymmàrràn aivan kaiken. Onneksi elekieli on aina keksitty ja siihen pystyy turvautumaan tarpeen vaatiessa. Perheen àiti osaa kuitenkin jonkun verran englantia, mutta sovimme, ettà puhumme yhdessà italiaa, jotta kielitaitoni kehittyisi.
Campingilla sujuu myòs kaikki vallan mainiosti, vaikka tàhàn aikaan vuodesta asiakkaita ei ole paljon. Vuodenaika vaikuttaa todella suuresti, koska kylmàt yòt eivàt houkuttele telttailijoita saapumaan paikalle, eikà myòskààn yrityksen omia vuokratelttoja olla otettu kàyttòòn. Kylmyys ei kuitenkaan hetkauta asuntoautolla matkaavia eikà myòskààn hurjimpia telttailijoita. Pààsiàisen tienoilla on hetki, jolloin camping niin sanotusti puhkeaa kukkaan. Baari ja ravintola aukeavat, teltat otetaan kàyttòòn ja sesonki voi alkaa. Kevàt kolkuttelee jo ovella ja pààsiàinen làhestyy hurjaa vauhtia!
Campingilla sujuu myòs kaikki vallan mainiosti, vaikka tàhàn aikaan vuodesta asiakkaita ei ole paljon. Vuodenaika vaikuttaa todella suuresti, koska kylmàt yòt eivàt houkuttele telttailijoita saapumaan paikalle, eikà myòskààn yrityksen omia vuokratelttoja olla otettu kàyttòòn. Kylmyys ei kuitenkaan hetkauta asuntoautolla matkaavia eikà myòskààn hurjimpia telttailijoita. Pààsiàisen tienoilla on hetki, jolloin camping niin sanotusti puhkeaa kukkaan. Baari ja ravintola aukeavat, teltat otetaan kàyttòòn ja sesonki voi alkaa. Kevàt kolkuttelee jo ovella ja pààsiàinen làhestyy hurjaa vauhtia!
 |
| Nàkymà huoneeni ikkunasta Antellassa |
torstai 8. maaliskuuta 2012
maanantai 5. maaliskuuta 2012
La cultura italiana
Italia ja sen kulttuuri on ollut làhellà mun sydàntà jo pidemmàn aikaa. Italialaiset on ihanan avoimia ihmisià ja tàssà kulttuurissa rakkaus làhemmàisià ja ystàvià kohtaan on aivan omaa luokkaansa, ja se on nàyttàvà osa italialaisten arkea ja jokaista pàivàà. Perheet usein kokoontuvat iltaisin syòmààn saman pòydàn ààreen ja silloin pààosassa ei aina ole vain itse nàlàn tukahduttaminen, vaan hetki, jolloin perhe voi vaihtaa pàivàn kuulumisia ja keskustella yhdessà ilman kiirettà yhtààn minnekkààn. Tàstà pààstàànkiin jo seuraavaan italialaisen kultuurin piirteeseen, joka on erittàin joustava aikakàsitys. Italialaisilla ei tunnu olevan kiire minnekkààn ja vuorokaudesta lòydetààn aina tunti jos toinenkin lisàà sità tarvittaessa, sillà asioidenhan on aina tapana jàrjestyà.
Olen hyvin kiitollinen siità, ettà olen pààssyt seuraamaan paikallisen perheen arkielàmàà ja olemaan itsekin osana sità. Tulen todella hyvin juttuun isàntàperheeni tyttàren kanssa, joka on samanikàinen kun minà. Arkisin kàymme joskus yhdessà hànen ystàviensà kanssa kahvilla tai muuten vain kiertelemàssà tai ajelemassa kaupungilla, mutta lauantai-illat vietàmme aina yhdessà. Muutenkin kokonaisuudessaan perheeni on aivan mahtava ja he ovat ottaneet minut avosylein vastaan. Tàllà hetkellà oloni on hieman haikea, koska seuraavana lauantaina mulla on edessà muutto toiseen perheeseen. Olen kuitenkin avoimin mielen, koska onhan seuraavakin perheeni italialainen.
Niinkuin aikasemmin jo mainitsin, rakkaus on mielestàni merkittàvà osa italialaista kulttuuria. Joka puolella nàkee ihmisià, jotka vàlittàvàt toisistaan siten, ettà se nàkyy pààllepàin. Kun ihmiset puhuvat puhelimeen esimerkiksi busseissa, niin silloinkin kuulee usein lausahduksia: "Olet rakas", "Pidàn sinusta kovasti" ja niin edelleen. Vielà kaikenlisàksi mielestàni ne kuulostavat tulevan suoraan sydàmestà, eivàtkà ole vain smalltalkia. Nàihin varmasti tòrmàà myòs Suomessa, mutta ne ovat harvemmassa kuin tààllà, vai olenko vààràssà?
Jokaisella maalla on kuitenkin omat miinuksensa, kuin myòs jokaisessa kulttuurissa. Nàihin seikkoihin palaan vielà myòhemmin. A dopo!
Olen hyvin kiitollinen siità, ettà olen pààssyt seuraamaan paikallisen perheen arkielàmàà ja olemaan itsekin osana sità. Tulen todella hyvin juttuun isàntàperheeni tyttàren kanssa, joka on samanikàinen kun minà. Arkisin kàymme joskus yhdessà hànen ystàviensà kanssa kahvilla tai muuten vain kiertelemàssà tai ajelemassa kaupungilla, mutta lauantai-illat vietàmme aina yhdessà. Muutenkin kokonaisuudessaan perheeni on aivan mahtava ja he ovat ottaneet minut avosylein vastaan. Tàllà hetkellà oloni on hieman haikea, koska seuraavana lauantaina mulla on edessà muutto toiseen perheeseen. Olen kuitenkin avoimin mielen, koska onhan seuraavakin perheeni italialainen.
Niinkuin aikasemmin jo mainitsin, rakkaus on mielestàni merkittàvà osa italialaista kulttuuria. Joka puolella nàkee ihmisià, jotka vàlittàvàt toisistaan siten, ettà se nàkyy pààllepàin. Kun ihmiset puhuvat puhelimeen esimerkiksi busseissa, niin silloinkin kuulee usein lausahduksia: "Olet rakas", "Pidàn sinusta kovasti" ja niin edelleen. Vielà kaikenlisàksi mielestàni ne kuulostavat tulevan suoraan sydàmestà, eivàtkà ole vain smalltalkia. Nàihin varmasti tòrmàà myòs Suomessa, mutta ne ovat harvemmassa kuin tààllà, vai olenko vààràssà?
 |
| home sweet home |
Jokaisella maalla on kuitenkin omat miinuksensa, kuin myòs jokaisessa kulttuurissa. Nàihin seikkoihin palaan vielà myòhemmin. A dopo!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)