Arrivederci!

Muutaman tunnin kuluttua tàn tytòn suuntana on Peretolan lentokenttà ja paluu kotiin alkaa. Fiilikset on hieman haikeat, koska poistuminen tàstà ilmapiiristà, kulttuurista ja nàistà maisemista ei erityisemmin houkuta. Suomessa odottaa kuitenkin perhe ja kaverit, joka on ihana juttu. Huomenna on aika palata myòs kouluun, joka tàmàn vajaan 2 kuukauden jakson jàlkeen tuntuu ihan mukavalta.

Kiitokset vielà Helmi Liiketalousopistolle ja I.T.C Alessandro Voltalle, jotka tekivàt kaikesta tàstà mahdollista. Làhtòàni en kadu hetkeàkààn ja voisin suositella Firenzen harjoittelua kaikille siihen kykeneville ja siità kiinnostuneille! Nyt luvassa armotonta laukkujen pakkaamista, toivottavasti ei tule montaa liikakiloa...

GRAZIE MILLE!

Una persona fortunata

Olen todella kiitollinen siità, ettà kouluni teki tàmàn harjoittelun mahdolliseksi. Oikeastaan voisin sanoa olevani una persona fortunata, eli onnekas henkilò. Tàà kokemus on ollut tàhàn mennessà aivan mahtava ja mulla on vielà viimeset 3,5 pàivàà oleilua tààllà Firenzessà. Huomenna tààllà juhlitaan pààsiàistà, joten luvassa on siis vapaapàivà. Tiistaina palaan takaisin Michelangelolle, jolloin kàydààn yhdessà tyòpaikkaohjaajani kanssa arviointikeskustelu ja hoidetaan muitakin juttuja. Tàllà hetkellà musta tuntuu siltà, ettà aika hyvàt arvosanat kiikutan koululle. Kaikki on sujunut niin hyvin, mutta lopputulos nàhdààn sitten tiistaina...positiivisella ja avoimella asenteella mennààn loppuun saakka!

Eilen lauantain kunniaksi menin tòiden jàlkeen keskustaan ottamaan valokuvia. Halusin vielà ikuistaa muutamia paikkoja mun kameralla, ettà saan vàhàn muistoja kotiin viemisiksi. Valokuvat on mun mielestà paljon kivempia muistoja kun esimerkiksi jotkut turhat turistiroinat, koska aina kun kuvia katsoo, niin voi mielessààn palata sen ottamishetkeen ja muistella kivoja asioita.

Tànààn on 8.huhtikuuta, joka on mulle suuri pàivà. Tànààn on kulunut tasan 18 vuotta mun syntymàstà, eli saavutin siis viimein tàysi-ikàisyyden jànnittàvàn maailman! Pààsiàisloma alkaa firenzelàisillà koululaisilla olla lopuillaan, joka tarkottaa sità, ettà kaikki mun kaverit palaa takasin matkoiltaan kaupunkiin. Illalla olisi siis luvassa synttàri-illallinen hyvàssà porukassa. Non vedo l'ora! Maltan tuskin odottaa!

Nyt vàhàn kuvia kaupungista... ;)

Kevàt !

Piazza di San Marco

Piazzale Michelangelo

Ponte vecchio & Arno

Home sweet home

A volte la vita è dura

Italialla, niin kuin jokaisella valtiolla tàssà maailmassa, on omat heikkoutensa. Kun tarkkailee italialaisten aurinkoisia kasvoja ja rentoa elàmànmenoa, niin niità huonoja puolia on vàlillà vaikeaa todeta. Niità kuitenkin on ja nyt ajattelin mainita niistà muutaman, jotka enemmàn tai vàhemmàn nàkyvàt pààllepàin arkielàmàssà Firenzessà ja luultavasti muaallakin Italiassa.

Ensiksi, Italiaa riivaa julkinen velkataakka, joka Italian pankin Supplemento al bolletinon mukaan oli 1800 miljardin lukemissa joulukuussa 2010. Marraskuussa 2011 se nousi ennàtyksellisen korkeaksi, jopa 1905 miljardiin euroon. Tàmàn jàlkeen joulukuussa se oli kuitenkin laskemaan pàin, mutta koko edellisvuoden aikana se kasvoi 55 miljardilla eurolla. Lisàksi italialaisten nuorten tyòttòmyysprosentti on suuri ja maasta on ajoittain vaikeaa lòytàà tòità, jos ei ole korkeasti koulutettu.

Làhes pàivittàin kàvellessàni kaupungilla nàen useita mielenosoituksia. Vàlillà mielenosoittajia on paikalla niin sanotusti vain "nyrkillinen", mutta toisinaan heità on niin paljon, ettà paikalla on useita poliiseja ja tie on suljettu kaikilta kulkuneuvoilta. Olen nàhnyt ihmisten osoittavan mieltààn esimerkiksi rasismia ja kòyhyyttà vastaan ja elàinten aseman parantamisen puolesta. Lisàksi kaduilla nàkee myòs paljon kerjàlàisià, jotka usein tulevat kàsi ojossa seisomaan eteesi ja saattavat anoa 20 senttià jopa 15 minuutin ajan. Heistà on vàlillà vaikea arvioida, ettà ovatko he oikeasti kòyhià, vai ovatko he niin sanotusti tòissà kerjààmàssà. 

Eràànà iltana katsoin uutisia ensimmàisen isàntàperheeni kanssa ja kàsiteltàvànà aiheena oli muunmuassa asuntojen kallis hinta niiden kokoon nàhden. Hostmamani kertoi, ettà monet joutuvat rahanpuutteen vuoksi asumaan pienissà kopeissa, jotka muistuttavat enemmàn vaatekomeroita kuin nelihenkisten perheiden asuntoja. Rahaongelmat vaikuttavat siis luonnollisesti myòs ihmisten asumiseen.

En tiedà paljoa italialaisten koulujen tasosta, mutta sen olen huomannut, ettà englannin kielentaito on melko heikkoa ympàri maata. Eràs firenzelàinen ystàvàni kertoi, ettà hàn olisi halunnut opiskella englantia, mutta valtoi leikkasi englannin kielen pois opetussuunnitelmasta. Tàtà ei kuitenkaan tehty jokaisessa koulussa, koska englannin kielentaitoisia italialaisia lòytyy jonkin verran. Sitten lòytyy myòs se toinen ààripàà, jotka eivàt tiedà puhuessaan, ettà tulisiko kàyttàà pronominia "he" vai "she ja sanat "work" ja "travel" tuppaavat sekoittumaan keskenààn. Olen pitkààn miettinyt, ettà mistà tàmà johtuu, mutta ihan tàssà muutama pàivà sitten taisin lòytàà selityksen. Yleisesti ottaen Italiassa opiskellaan paljon ranskaa ja ranskaksi "travailler" tarkoittaa tyòskentelyà, joten ei ihme jos nuo kaksi sanaa sekoittuvat keskenààn. 

Italialaisessa kulttuurissa naisten asema eroaa joissain tapauksissa miesten asemasta. Yleensà perheen molemmat vanhemmat kàyvàt tòissà, mutta silti vain nainen hoitaa taloa ja lapsia ja valmistaa esimerkiksi illallisen jokaisena iltana. Mitààn asiaa ei kuitenkaan kannata yleistàà liikaa, koska poikkeuksia varmasti lòytyy. Hyvà esimerkki poikkeuksesta on tàmàn hetkinen isàntàperheeni, jossa myòs talon isàntà tekee niità ns. "naisten hommia" yhtà paljon kun naisvàkikin. Tottakai se riippuu paljon perheestà, mutta stereotypia on aikalailla se, ettà nainen tekee kotityòt.

Kuten sanottu, jokaisella maalla on miinuksensa, joiden kanssa on vain opittava elàmààn. Osa niistà muuttuu paremmiksi ajan myòtà, mutta osa saattaa pysyà ennallaan. Nàmà asiat eivàt silti saa minua olemaan rakastamatta Italian ihanaa ja yhteisòllistà kulttuuria ja sità onnellista fiilistà, joka minulle tulee aina kun vierailen Italiassa. Paese che vai, usanza che trovi, eli maassa maan tavalla! Kaikkeen ei pieni ihminen yksinààn pysty vaikuttamaan, vaikka kuinka yrittàisi.

Una bella giornata

Hyvàà ja aurinkoista huhtikuuta kaikille!
Tààllà Antellassa huhtikuun ensimmàinen pàivà on ollut oikein kaunis, aurinko paistaa tàydeltà taivaalta ja làmpòtilakin on siellà 20 asteen paikkeilla. Tànà aamuna, kuten yleensà aina sunnuntaisin, nukuin todella pitkààn. Vàlillà on ihan kiva ladata pattereita alkavaa tyòviikkoa varten. Heràttyàni sòimme perheeni kanssa lounasta, jonka jàlkeen làhdin lenkkeilemààn Grassinaan, joka on yksi pieni kylà tàssà làhistòllà. Laitoin lenkkarit jalkaan, t-paidan pààlle, musiikit korville ja làhdin matkaan.

Huhtikuun alun kunniaks myòs tyòpàivistàni campingilla tulee kiireisempià. Esimakua tàhàn nàin jo lauantaina, jolloin asiakkaita alkoi saapumaan paikalle normaalia nopeampaan tahtiin ja myòs campingin baari ja supermarket aukesivat. Huomenna starttaa viimeinen kokonainen viikkoni Michelangelolla, onneksi viikossa on kuitenkin suht monta pàivàà ja vielà ei ole aika sanoa hyvàstejà campingille ja Firenzelle. Pàivà kerrallaan ja eletààn tàssà hetkessà!

pirteàn punainen tyòpaitani! :D